Voimalaitosuoma

Voimalaitosuoma on profiililtaan tavallaan käänteinen luonnonuomalle. Kalastus on kielletty voimalaitoksen alapuolella 100 metrin matkalla. Uoman yläosassa on n. 200 m pitkä kovempi koskiryöppy, joka laajenee Veikon suvantoon ja jatkaa siitä alavirtaan soljuvana, 20-30 m leveänä hyvin virtaavana suvantona. Uoma kulkee lähes koko matkan mutkitellen peltojen reunoja Lankosken saaren puuston kuitenkin suojatessa sopivasti tuulelta. Ennen koskenhaaraa on vielä kaksi lyhyttä, kovavirtaisempaa koskiosuutta, ennen kuin uomat yhtyvät.

Voimalaitosuoma on parhaillaan kevät- ja syyskalastuksessa, kun vesi nousee hieman kesävirtaamaa korkeammalle. Kirjolohen lisäksi koko uoman matkalla on loistavia asentopaikkoja niin meritaimenelle kuin lohelle. Usein ruuhkaiselta näyttävän ”Veikon montun” sijasta kannattakin kävellä vajaa kilometri alavirtaan niin saa kalastuksesta nauttia lähes omassa rauhassa. Keskikesällä, virtaaman ollessa 1-3 m3/s luokkaa uomaan riittää vettä ainoastaan 0,3- 0,4 m3/s. Tällöin siiman päähän kannattaa sitoa pintaperhot / kevyet vieheet ja kalastus kannattaa keskittää uoman alaosien loppuliukuihin.